Yöperhonen mangoosissa

Jaahas, millähän sitä tämän vitamiinitankatun yökukkumisen (itselleen) perustelisi. Netti vetelee välillä puoleensa kärpäspaperin lailla. Varsinkin öisen yksityisinä hetkinä, jolloin viisaampi puolisko ansiotyöskentelee! Kutsuttakoon tätä ylivirkeää valveillaolotilaa vaikka mangoosiksi. :) Kaikkeenhan pitää tietty diagnoosi löytyä...

Iloitsen näinä hetkinä monesta asiasta elämässäin; enkä vähiten kolmansista hääjuhlista, jotka polkaistaan käyntiin Soomen Heltsinkissä vielä kuluvan vuoden puolella. Juurikin öisin on inspiroivaa kaivaa JuuTupesta rapinoiden lisäksi häämusiikkia. Samalla hoidan kotimaahan kohdistuvaa nostalgiaani, kun Leif Wagerit, Kansan Tapanit ja Rautavaaran Tapiot jylistelee menneen epookin hittisävelmiä. Vai miten voi olla Joku muka tähänkin mielistymättä:

http://www.youtube.com/watch?v=Ekp-GWHILXw&NR=1&feature=endscreen

Jooooooo, provo provo, makunsa kullakin!

Pariisin-häät on juhlittu viikko sitten. Maistraatti kestitsi yllättävän lyhyen tovin ja olipa hymykarettakin virkamiesten huulilla. Jäi kyllä vähän epäselväksi, kuka siellä vihittiin vaimoksi, sen verran kehnosti allekirjoittaneen nimi lausuttiin: Marsyska. :) Joka tapauksessa s'olin mä, joka vastasi "tahdon". Illanjatkeena paineltiin couscous-ravintolaan murkinoimaan kaveriporukalla, johan siellä jälkiruoan lomassa pääsi taas lantio liekehtimään tanssimusiikin rytmissä - myös ravintolan omistajaväki liittyi suuremmitta empimisittä rinkiin. Ahahaha, muistuikin mieleeni, että intialaisvaikutteinen ruusumyyjäkin suostui kiitollisuuden"velassaan" (sai kaupaksi montakin kukkaa) keikistelemään tekohymyillen diskon ytimessä. Kaikkeen sitä ammattin puolesta joutuukin!

Suomen-häistä ihan hupaisa kuriositeetti: hääkansamme karkeloi maatalousmuseo Maijun juhlatiloissa, jonne odotan toiveikkaana Happiness-nimellä kulkevaa bändiä etustagelle musisoimaan. Nimistä lopulta viis, ihastuttava päivä tiedossa...

Pakenevat sardiinit

Antoisan ja maksuttoman rock'n'roll-elämyksen tarjoili perinteisinä sunnuntaipuhteina Paris Hillsong - ei siis Paris Hilton ;-) Toki vapaaseurakunta pursuilee paljon muutakin messuillessaan; uusia tuttavuuksia, ilmaista kahvia, sujuvaa kaksikielistä ohjelmaa, oivalluksia, naurukohtauksia ja niin edelleen. Siellä siis eilen - innostuin jäämään vielä iltaohjelmaakin väijymään, kun oli puhuja ihan Australian "takamailta" asti saapunut mestoille.

Iltahämärissä suuntasin polleana tyttönä kasaan haalimaani kabylielaismiesten joukkion kanssa sardiinilautasta syömään - olin kehunut koko alkuehtoon; kuinka on hyvvee ja maukasta kala-ateriaa tarjolla ravitsemusliikkeessä nimeltään Le zebre dans le patio --- no niin, tovin metroiltuamme (Stalingradiin asti, ilman viisumia!),  päädyimme akkunain alle toteamaan rautaesiripun vahvan läsnäolon. Joopa, tahtoo sanoa täälläkin päin Eurooppaa: putiikki kiinni, NIET, ei siis näkynyt seeproja patiolla putiikin nimen lupauksesta huolimatta :-) Ei auttanut kahvojen tempominen, ei mikään... Mökötys (vailla selvärajaista kohdetta) sitten kyllä jelppi, tunnin jos toisenkin vierittyä, toipumaan koettelemuksesta.

Tänään on taas pohjanakan parempi hengittää, ainakin Heinix-annoksen otettuani, ja poukkasinkin tänne nettikahvilaan virtuaalielämää viettämään. Sivuhuomautuksena todettakoon kanssaeläjien olevan yleisesti ottaen sangen äänekästä sorttia, mutta tällaiset työmaakokoiset kuulokkeet radioääntä tulvien toimivat hyvin vedenjakajana omani ja muiden äänimaailmojen välissä. Mainittakoon nyt radiokanavakin, sillä vallan yliveto - on jaksanut rikastuttaa toimistorotan arkea jo vuodesta ties mikä; Cherie FM. Nettisivuiltaan sitten vaan valitsemaan "alakanava", jollaisia on mm. 80- ja 90-luku, At work, Frenchy, Adele, Summer jne.

Olen tullut männätunteina paljon pohtineeksi vapauden käsitettä - kukapa nyt vanki haluaisi olla?! Kuten tyypillistä kiehtoville ja monisyisille käsitteille, tätäkin hankalaa määritellä tyhjentävästi. Heti kun yhdestä kyljestä saa napattua kiinni, pakenee toisesta kuin (Marseillen) saippua :-) Siihen tulokseen kuitenkin, alustavasti, tulin, ettei konkreettinen vankilassaolokaan ole absoluuttinen vastakohta vapaana olemiselle. Ehkä se onkin enemmän mielentila, kulloisistakin vallitsevista olosuhteista/rajoitteista huolimatta. Vai mitäs tuumaatte itse tykönänne ylhäisissä aatoksissanne?

Pariisista kajahtaa, esikoiskirjoitus!

Perushyvä lauantai meneillään. Aurinkoa riittää, vaikka syyskuu jo kolkuttelee ovella.

Aamupäivä hurahti laadukkaan Psychologies-lehden antia ahmiessa ja iltapäivälenkin jälkeen maistuikin mainiolta intialais-kreolilainen kanaruoka, mango-maitojuomalla maustettuna. Satunnainen löytö, onneksi Mc Donald'silla oli liikaa jonoa ...

Terveiset Hotel Sibourin asiakasaulasta, täällä on hyvä palvelu, ja kahvi :-) Johan sitä tästä joutaisi lönkytellä kanaalin vartta pitkin takaisin kotiin - onpi tosin riskinä jäädä matkalla jumiin jollekin piskuiselle terassille! Niitä kun on kadunvarsille ahdettu viljalti.

Tänä iltana ei tapahtune mitään erikoista mullistavaa, josko jonkinlaisen illallisen saisi loihdittua. Siippa on jo kerran kysäissyt hieman epäileväiseen sävyyn, milloin hän näkee niitä kovasti kehumiani suomalaisen keittiön antimia... Hmm, näytti olevan eräs kalakauppa vielä auki, josko Norjasta uiskennellut lohenpoikanen päätyisi tänään meitin pannulle kaasutuksen uhriksi!

A bientôt !