Iltahämärissä suuntasin polleana tyttönä kasaan haalimaani kabylielaismiesten joukkion kanssa sardiinilautasta syömään - olin kehunut koko alkuehtoon; kuinka on hyvvee ja maukasta kala-ateriaa tarjolla ravitsemusliikkeessä nimeltään Le zebre dans le patio --- no niin, tovin metroiltuamme (Stalingradiin asti, ilman viisumia!), päädyimme akkunain alle toteamaan rautaesiripun vahvan läsnäolon. Joopa, tahtoo sanoa täälläkin päin Eurooppaa: putiikki kiinni, NIET, ei siis näkynyt seeproja patiolla putiikin nimen lupauksesta huolimatta :-) Ei auttanut kahvojen tempominen, ei mikään... Mökötys (vailla selvärajaista kohdetta) sitten kyllä jelppi, tunnin jos toisenkin vierittyä, toipumaan koettelemuksesta.
Tänään on taas pohjanakan parempi hengittää, ainakin Heinix-annoksen otettuani, ja poukkasinkin tänne nettikahvilaan virtuaalielämää viettämään. Sivuhuomautuksena todettakoon kanssaeläjien olevan yleisesti ottaen sangen äänekästä sorttia, mutta tällaiset työmaakokoiset kuulokkeet radioääntä tulvien toimivat hyvin vedenjakajana omani ja muiden äänimaailmojen välissä. Mainittakoon nyt radiokanavakin, sillä vallan yliveto - on jaksanut rikastuttaa toimistorotan arkea jo vuodesta ties mikä; Cherie FM. Nettisivuiltaan sitten vaan valitsemaan "alakanava", jollaisia on mm. 80- ja 90-luku, At work, Frenchy, Adele, Summer jne.
Olen tullut männätunteina paljon pohtineeksi vapauden käsitettä - kukapa nyt vanki haluaisi olla?! Kuten tyypillistä kiehtoville ja monisyisille käsitteille, tätäkin hankalaa määritellä tyhjentävästi. Heti kun yhdestä kyljestä saa napattua kiinni, pakenee toisesta kuin (Marseillen) saippua :-) Siihen tulokseen kuitenkin, alustavasti, tulin, ettei konkreettinen vankilassaolokaan ole absoluuttinen vastakohta vapaana olemiselle. Ehkä se onkin enemmän mielentila, kulloisistakin vallitsevista olosuhteista/rajoitteista huolimatta. Vai mitäs tuumaatte itse tykönänne ylhäisissä aatoksissanne?
